Emma on oppinut vaatimaan asioita. Ja se yksi asia mitä se vaatii koko ajan on lukeminen. Oikeammin mun pitää toimia sille kirjatelineenä kun se tohkeissaan kääntelee sivuja eestaas ja kiljuu tättää ja kakkaa ja kukkaa. Ja auta armias jos mä käännän pään pois. Silloin se kiljuu vielä kovemmin. Tänään erehdyin ottamaan 45 minuutin lukutuokion jälkeen pienen lepoasennon lattialle. Painoin otsan sellaisen pienen jalkapallon päälle ja toivoin ettei mun tarttis enää kertaakaan sanoa "niin, Emma, siinä on kissa! Ja siinä pallo, hyvä hyvä". Emma ei suvainnut telineelle moista taukoa vaan reteästi kiskaisi mun pään niskavilloista ylös ja iski kirjalla mua naamaan. Ei siinä auttanut kuin jatkaa sen pirun kirjan lukemista.

Tunnin jälkeen mä keksin sen! Laitanpa Emmalle Tohtori Sykerön telkkariin pyörimään. Onhan elävä kirja parempi kuin tyhmä äitiyspakkauksen kirja. Juoksin kamalaa vauhtia korviani pidellen olkkariin. Ei mennyt pitkäkään tovi kun tyttö kävelee se sama iänikuinen kirja kädessään olkkariin, istuu mun viereen lattialle ja iskee sen kirjan mun syliin. Eikä huomaakaan täysillä telkkarissa pauhaavaa Tohtoria suola ja pippurivuorilla. Niinpä niin. Siinä me sitten istuttiin piiiiitkääään ennen kuin The Isi tuli kotiin kaupasta ja antoi Emmalle muuta ajateltavaa. Sillä välin mä muuten juoksin ympäri asuntoa ja piilotin jok´ikisen kovasivuisen kirjan mitä löysin. Suostun ottamaan ne esille vasta sitten kun mun päässä ei enää soi; Pallo, kissa, pallo, kissa, TALO!