Emma on oppinut vaatimaan
asioita. Ja se yksi asia mitä se vaatii koko ajan on lukeminen.
Oikeammin mun pitää toimia sille kirjatelineenä kun se tohkeissaan
kääntelee sivuja eestaas ja kiljuu tättää ja kakkaa ja kukkaa. Ja auta
armias jos mä käännän pään pois. Silloin se kiljuu vielä kovemmin.
Tänään erehdyin ottamaan 45 minuutin lukutuokion jälkeen pienen
lepoasennon lattialle. Painoin otsan sellaisen pienen jalkapallon
päälle ja toivoin ettei mun tarttis enää kertaakaan sanoa "niin, Emma,
siinä on kissa! Ja siinä pallo, hyvä hyvä". Emma ei suvainnut
telineelle moista taukoa vaan reteästi kiskaisi mun pään niskavilloista
ylös ja iski kirjalla mua naamaan. Ei siinä auttanut kuin jatkaa sen
pirun kirjan lukemista.
Tunnin jälkeen mä keksin sen! Laitanpa Emmalle Tohtori Sykerön telkkariin
pyörimään. Onhan elävä kirja parempi kuin tyhmä äitiyspakkauksen kirja.
Juoksin kamalaa vauhtia korviani pidellen olkkariin. Ei mennyt
pitkäkään tovi kun tyttö kävelee se sama iänikuinen kirja kädessään
olkkariin, istuu mun viereen lattialle ja iskee sen kirjan mun syliin.
Eikä huomaakaan täysillä telkkarissa pauhaavaa Tohtoria suola ja
pippurivuorilla. Niinpä niin. Siinä me sitten istuttiin piiiiitkääään
ennen kuin The Isi tuli kotiin
kaupasta ja antoi Emmalle muuta ajateltavaa. Sillä välin mä muuten
juoksin ympäri asuntoa ja piilotin jok´ikisen kovasivuisen kirjan mitä
löysin. Suostun ottamaan ne esille vasta sitten kun mun päässä ei enää
soi; Pallo, kissa, pallo, kissa, TALO!
perjantai, 10. marraskuu 2006
Kommentit