Voi tuskien taival!
Huomenna on isänpäivä! Mä tiedän ettei The Isi odota
mitään suurta, mutta mä olen niin kieroutunut persoona että mulla on
tullut noista juhlapäivistä pakkomielle. Aina pitää olla entistä
isompaa ja parempaa. No, tänä vuonna ei ole. Kaupat on nimittäin sulki
jo ja tili huutaa armoa jo ennen kuin ehdin kaivaa kortin lompakosta.
Aamiaisenkin kipaisin töiden jälkeen Cafe Picnicin pakastimesta,
nimittäin paistovalmista kamaa, croissuja ja korvapuustia. Ne vaan
aamulla uuniin niin jo tuoksuu lämmin kotoinen pulla! No, okei, kyllä
mä hyvää leikkelettä ostin että ei tässä nyt ihan pullalinjalla olla.
Jotain "ylellisyyttä" edes.
Mun ote alkaa siis lipsumaan. Tuskin The Isi enää juhlapäivää
edeltävänä iltana jännittää sormenpäät verillä että mistä se
mamma kaivaa paketin ja minkälaisen. Ei enää barcelonan-matkoja tai
jalkapallopelejä. Ehei, nyt The Isi saa säälittävän hätäpäissäni
tulostaman ja leikkaa liimaa taktiikalla valmistaman kortin minkä
takana lukee Hyvää isinpäivää! Niin, ja sen aamiaisen.
Toisaalta kun miettii niin eihän The Isi oo mun Isi. Vaan Emman Isi. Ja
koska Emma keskittyy tällä hetkellä enempi tunnin kävelylenkkeihin
keittiön ympäri kuin lahjan miettimiseen, niin eikös voi ajatella
sitten niin että The Isi joutuu nyt vaan odottamaan muutaman vuoden
että Emma ihan itse tekee lahjan?
Tästä päästäänkin hienosti siihen että onhan mullakin isi. Ja sillehän
mun pitäisi jotain keksiä. Oliskohan mulla lankaa kaapissa? Voisi tehdä
kaulaliinan? Kyllä mulla varmaan joku vanha villapaita on mistä voisi
purkaa lankaa... Kylmä hiki alkaa valumaan selkää pitkin ihan
justiinsa. Miten ihmeessä se päivä jo huomenna on?!?
Niin, ja vielä yksi juttu. Luoja The isiä auttakoon jos äitienpäivänä
ei mitään ole keksinyt! Tämä velvotteista luistaminen on ihan vaan mun
oma juttu. Nih.
lauantai, 11. marraskuu 2006
Kommentit