Voi tuskien taival!
Huomenna on isänpäivä! Mä tiedän ettei The Isi odota mitään suurta, mutta mä olen niin kieroutunut persoona että mulla on tullut noista juhlapäivistä pakkomielle. Aina pitää olla entistä isompaa ja parempaa. No, tänä vuonna ei ole. Kaupat on nimittäin sulki jo ja tili huutaa armoa jo ennen kuin ehdin kaivaa kortin lompakosta. Aamiaisenkin kipaisin töiden jälkeen Cafe Picnicin pakastimesta, nimittäin paistovalmista kamaa, croissuja ja korvapuustia. Ne vaan aamulla uuniin niin jo tuoksuu lämmin kotoinen pulla! No, okei, kyllä mä hyvää leikkelettä ostin että ei tässä nyt ihan pullalinjalla olla. Jotain "ylellisyyttä" edes.
Mun ote alkaa siis lipsumaan. Tuskin The Isi enää juhlapäivää edeltävänä iltana jännittää  sormenpäät verillä että mistä se mamma kaivaa paketin ja minkälaisen. Ei enää barcelonan-matkoja tai jalkapallopelejä. Ehei, nyt The Isi saa säälittävän hätäpäissäni tulostaman ja leikkaa liimaa taktiikalla valmistaman kortin minkä takana lukee Hyvää isinpäivää! Niin, ja sen aamiaisen.

Toisaalta kun miettii niin eihän The Isi oo mun Isi. Vaan Emman Isi. Ja koska Emma keskittyy tällä hetkellä enempi tunnin kävelylenkkeihin keittiön ympäri kuin lahjan miettimiseen, niin eikös voi ajatella sitten niin että The Isi joutuu nyt vaan odottamaan muutaman vuoden että Emma ihan itse tekee lahjan?

Tästä päästäänkin hienosti siihen että onhan mullakin isi. Ja sillehän mun pitäisi jotain keksiä. Oliskohan mulla lankaa kaapissa? Voisi tehdä kaulaliinan? Kyllä mulla varmaan joku vanha villapaita on mistä voisi purkaa lankaa... Kylmä hiki alkaa valumaan selkää pitkin ihan justiinsa. Miten ihmeessä se päivä jo huomenna on?!?

Niin, ja vielä yksi juttu. Luoja The isiä auttakoon jos äitienpäivänä ei mitään ole keksinyt! Tämä velvotteista luistaminen on ihan vaan mun oma juttu. Nih.